24.10-8.11.2026
Fragmentteja V -näyttely on viides kerta kun UrbinoInAcquerello -festivaalin valituista teoksista järjestetään jatkonäyttely Akvarelli Ateljee Espoossa. Näyttelyssä on esillä akvarellimaalauksia taiteilijoilta Italiasta, Suomesta, Virosta, Intiasta, Meksikosta, Slovakiasta, Georgiasta ja Valko-Venäjältä. Näyttelyn kuraattorit: Soha Khalil ja Irina Rebnitskaya.
Näyttely on avoinna 24. lokakuuta – 8. marraskuuta 2026.
Avajaiset 24. lokakuuta klo 14.00-16.00.
Aukioloajat ti-pe klo 12.00-17.00 ja la-su klo 12.00-16.00.
Näyttelyn aiheen kuvaus:
There are moments in life—brief yet unforgettable—that shine with the force of sudden lightning, fragments of time so intense they seem carved into memory. We might call them sapphires of the instant: rare and precious sparks that, like gems, rise out of the flow of everyday life to mesmerize us, unsettle us, or simply wake us up.
In those moments, everything seems to stop. The rational mind, so accustomed to controlling, categorizing, and planning, steps aside to make room for something else: a vision, an intuition, an image that asserts itself with power, even if we cannot explain it. These sapphires are flashes of consciousness, at times so intense that they shatter our ability to focus, forcing us to confront what we usually ignore: the invisible, the inexplicable, the imaginary.
And yet, it is precisely from this dissonance that beauty can be born. For those flashes carry us elsewhere—beyond the linearity of logic, into a territory where only art, in its many forms, can translate chaos into meaning. The painter, the poet, the musician, the writer: all of them, in the end, chase these sapphires of the instant to grasp them, transform them, and return them to the world as shared emotion.
We should not fear these moments. Even when they disorient or shake us, they offer something precious: they remind us that we are alive, sensitive, capable of wonder and depth. They help us look at the world with new eyes, imagine what does not yet exist, feel what words often fail to express.
Elämässä on hetkiä — lyhyitä mutta unohtumattomia — jotka välähtävät äkillisen salaman voimalla. Ne ovat ajan sirpaleita, niin voimakkaita, että ne tuntuvat kaivertuvan muistiin. Voisimme kutsua niitä hetken safiireiksi: harvinaisiksi ja kallisarvoisiksi kipinöiksi, jotka jalokivien tavoin nousevat arjen virrasta lumotakseen meidät, horjuttaakseen meitä tai yksinkertaisesti herättääkseen meidät.
Noina hetkinä kaikki tuntuu pysähtyvän. Järkeen nojaava mieli, joka on niin tottunut hallitsemaan, luokittelemaan ja suunnittelemaan, väistyy antaakseen tilaa jollekin muulle: näylle, intuitiolle, kuvalle, joka nousee voimakkaasti esiin, vaikka emme osaisi selittää sitä. Nämä safiirit ovat tietoisuuden välähdyksiä, toisinaan niin voimakkaita, että ne murtavat keskittymiskykymme ja pakottavat meidät kohtaamaan sen, minkä tavallisesti sivuutamme: näkymättömän, selittämättömän ja kuvitellun.
Ja silti juuri tästä riitasoinnusta voi syntyä kauneutta. Nuo välähdykset kuljettavat meidät toisaalle — logiikan suoraviivaisuuden tuolle puolen, alueelle, jossa vain taide monine muotoineen voi muuttaa kaaoksen merkitykseksi. Taidemaalari, runoilija, muusikko, kirjailija: kaikki he tavoittelevat lopulta näitä hetken safiireja saadakseen ne vangittua, muovatakseen niitä ja palauttaakseen ne maailmaan jaettuna tunnekokemuksena.
Meidän ei pitäisi pelätä näitä hetkiä. Silloinkin, kun ne hämmentävät tai ravistelevat meitä, ne tarjoavat jotakin kallisarvoista: ne muistuttavat meitä siitä, että olemme elossa, herkkiä, kykeneviä ihmettelemään ja kokemaan syvästi. Ne auttavat meitä katsomaan maailmaa uusin silmin, kuvittelemaan sellaista, mitä ei vielä ole, ja tuntemaan sen, mitä sanat eivät usein kykene ilmaisemaan.