Italiasta on tullut minulle rakas maa. Ensimmäisen kerran matkustin sinne häämatkalle vaimoni Maijan kanssa vuonna 1966. Sillä matkalla näimme Garda-järven ympäristöä, Veronan ja Venetsian. Ja ihastuimme. Sen jälkeen Italian matkat toistuivat joko Maijan kanssa tai yksin.
Italia on muotoilun maa, siksi vierailin siellä Milanon huonekalumessuilla nuorempana vuosittain. Roomassa vierailin kolmen kuukauden ajan vuonna 1982 valtion vuoden apurahan turvin ja opettelin ajamaan autoa Rooman liikenteessä. Ilman yhtään lommoa!
Varsinaisen työelämäni jälkeen matkani Italiaan vaimoni kanssa jatkuivat. Nyt
kohteena oli koko Italia. Piemonte, Alto Adicen laskettelurinteet, Toscana, Umbria, Marche, Puglia, Calabria, Sisilia. Italia on siitä hieno maa, että menitpä minne tahansa, kohtaat hienoa rakennus- ja muotoilukulttuuria ja kulttuurimaisemia. Siellä eivät lohkotiilitalot pilaa maisemaa. Sitten on vielä hieno juoma- ja ruokakulttuuri. Ja ystävälliset ihmiset. Ei ole Italian voittanutta.
Italiassa aloitin myös akvarellimaalauksen, Spellon kaupungissa Umbriassa,
legendaarisen taiteilija Osmo Visurin opastuksella. Sitä ennen olin kyllä harrastanut Italiassa
piirtämistä. Joka on kyllä paljon helpompaa kuin akvarellimaalaus. Myös muut maalaustekniikat, kuten öljy- ja akryylimaalaus ovat tekniikaltaan akvarellia paljon helpompia.
Vuosimittariini on tullut jo koko joukko lukuja. Vähän alkaa harrastusintokin hiipua.
Siksi luulenkin, että tämä on viimeinen näyttelyni. Mutta koskaanhan ei pidä sanoa ei koskaan!